Ja niin se koitti viimeiset hetket Hua Hinissa. Laukut pakattu edellisenä iltana, ja odoteltiin autoa aamulla 10 aikoihin. Autoa ei kuitenkaan alkanut kuulua. Tuumittiin liekö unohtanut noutaa meidät. Soitimme Pu Liukselle, ja kävi ilmi, että auto oli mennyt väärään paikkaan. Hua Hinissa kun on oli Smart House Village- ja Smar House Resort -asuinalueet. Me asuimme siis Villagessa. Jatkoimme odottelua. Taksikuskimmekin tuli pihaan hyvästelemään meidät, ja kyseli kovasti Suomesta. Hänelle jäi varmaan hieno kuva Suomesta, kun luuli että kahlaamme täällä lumessa ja hiihdämme joka paikkaan. Plus aiemmin Mikko oli kertonut (väärin ymmärrettyään asian) Suomessa asuvan myös apinoita. Lopulta auto tuli, ja pääsimme lähtemään matkaan.
Pysähdyimme matkalla Petchaburissa katsomaan vielä luonnontemppelin, 99 porrasta alas tippukiviluolaan. Paikka oli kyllä upean näköinen. Luolastossa oli 300 buddhaa, ja katossa kuulemma hitosti lepakoita. Kiva! Mukaan luolastoon lähti paikallinen opaspoika.
99 porrasta alaspäin
Ulkona kuljeskeli taas melkoisesti apinoita. Ne myös uivat pienessä altaassa, ja siihen ei lähelle kannattanut mennä. Apinat eivät pitäneet ihmisistä kun uivat. Jos meni lähemmäs, ne alkoivat murisemaan.
Apinoiden uima-allas
Alla kuvia luolaston buddhista.
hindu-buddha
makaava buddha
Luolasta palattuamme, maksoimme oppaalle 100 bahtia tippiä (jonka hän kylläkin pyysi), ostimme vettä ja jatkoimme matkaamme kohti Bangkokia.
Bangkokia lähestyttyämme liikenne alkoi käydä koko ajan hurjemmaksi. Tilannenopeudet olivat melko kovia ja siitä välistä mentiin missä oli tilaa. Hulina oli kyllä hurjaa! En voisi kuvitellakaan asuvani noin suuressa kaupungissa. Bangkokissa on kolme eri keskustaa ja asukkaita noin 10 miljoonaa, plus turistit päälle. Taksikuskimmekaan ei oikein varmana tiennyt missä hotellimme oli, mutta löytyihän se lopulta. Pihassa vastassa oli Concierge, joka otti laukut hoidettavakseen. Huoneemme sijaitsi 24. kerroksessa, olin pyytänytkin huoneita mahdollisimman korkealta. Hissit menivät melkoisen vauhdikkaasti ylös ja alas, sillä korvatkin menivät aina lukkoon.
Bangkokin liikennettä ei läheskään vilkkaimmalta kadulta
Hotellimme Amari Watergate Bangkok
Näkymää huoneesta, 24. kerroksesta
hotellihuonetta
hotellin allasalue 8. kerroksessa
mainos pilvenpiirtäjässä
Hotellin aulassa kaksi thaityttöä soittamassa
Lähdimme kiertämään hieman lähellä olevaa The Platinum -ostoskeskusta. Keskus oli 6-kerroksinen ja pikkuliikkeitä hirveät määrät. Tässä keskuksessa ei tosin myyty mitään merkkituotteita, vaan edullisempia paikallisia tuotteita. Yhden paidan kuitenkin löysin sieltä. Keskus oli hieman ahdistava, koska oli niin täyteen sullottu ja paljon ihmisiä. Nälkäkin alkoi painaa, joten aloimme etsiä ruokapaikkaa. Mitään tietoa ei ollut, missä olisi hyvä syödä. Ulkona joku paikallinen nainen tulikin kyselemään mitä etsimme, ja kertoi jotain hyviä ruokapaikkoja. Emme tosin jaksaneet lähteä etsimään niitä, vaan menimme hotellille syömään, sillä sielläkin oli monta ravintolaa. Menimme Thai on 4 -ravintolaan. Alkudrinkiksi otin Tequila Sunrisen, jonka tequila oli kyllä tainnut unohtua pulloon. Alkuruoaksi päätimme kokeilla sushia, tai itse asiassa sashimia; raakaa tonnikalaa, lohta, kasviksia sekä wasabia ja soijakastiketta. Pääruoaksi Australian beef fillet. Oli muuten hyvä pihvi!
Ruokailun jälkeen menimme allasbaarille drinkeille, siellä kun oli happy hour. Daiquireja meni muutamat. Enemmänkin olisi mennyt, mutta paikalliset tarjoilijat eivät oikein tajunneet vissiin mitä tarkoitti juomatilaus. Kun juomia ei kerran enempää pöytään tullut, lähdimme käymään alakerran leipomossa, joka oli täynnä herkullisen näköisiä leivoksia. Leipomo oli kohta sulkemassa, joten tulimme sopivaan aikaan. Saimme sieltä nimittäin muutamat ilmaisetkin leivokset maksettujen suklaaleivosten lisäksi. Seuraavaksi drinkeille toiseen hotellin ravintolaan, joka muistutti yllättävän paljon Suomen Amarilloa. Täällä ei happy houria ollut muuta kuin oluessa. Drinkit olivat jo lähellä Suomen hintatasoa.
Huoneeseen mentyämme iski nälkä, ja Mikko ja Sami kävivätkin hakemassa mäkkäristä ateriat. Mukaan oli tullut myös muutamat Breezerit, joista kyllä osa jäi juomatta. Väsymys voitti.
yöllistä näkymää huoneesta
Aamulla söimme ehkä tuhdimman hotelliaamiaisen ikinä. Tarjolla kaikkea ja vähän enemmänkin. Myös sushki-rullia löytyi, ja ne maistuivatkin tosi hyville. Löytyi myös kaksi kokkia, jotka paistoivat juuri sellaiset munakkaat kuin itse halusi. Tuhdin aamiasen jälkeen lepäsimme hieman huoneissa ja pakkasimme laukut. Huoneet luovutimme lähdettyämme shoppailukierrokselle. Laukut jäivät conciergen hoitoon. Ensimmäisenä suuntasimme Siam Paragoniin, josta oli puhuttu että muistuttaa enemmän Tähtien sotaa kuin Sokoksen tavarataloa. Siam Paragon oli yksi kolmesta ostoskeskuksesta, jotka muodostivat Siam ostoskeskuskokonaisuuden. Paragon oli niistä hienoin ja tietenkin sisälsi kaikki mahdolliset merkkiliikkeet. Ovellakin oli metallinpaljastimet, joista käveltiin sisälle. Kaikki kolme keskusta olivat noin 6-8 kerroksisia ja käytäviä jatkui joka suuntaan. Keskuksia ei voisi varmaan edes kiertää kokonaan päivän aikana. Asiakkaina näkyi aika paljon arabisheikkejä, joiden vaimot olivat pukeutuneet burkaan. Kuvia ostoskeskuksessa ei olisi saanut ottaa. Jos siitä jäi kiinni, tulisi 2000 bahtin sakko. Silläkin uhalla näpsin vaivihkaa jotain kuvia. :) Myös roskaaminen oli kielletty Bangkokin keskustassa 2000 bahtin sakon uhalla.
Star Wars vai Siam Paragon?
Gucci
Dolce&Gabbana
Guess
Emporio Armani
Chanel
Vieressä kulki Sky Train rata, jota ei valitettavasti ehtinyt kokeilemaan
Siam Discovery -keskus
Hauska sipsi mainos ulkona
Siam -ostoskeskuksista päätettiin mennä katsastamaan vielä MBK-ostarin. Tiesimme että se on lähellä, joten menimme taksilla sinne. Taksijonossakin oli yllättäen käytössä vuoronumerot. Taksi oli edullinen keskusta-alueella. Hotellille taksi maksoin noin 50-60 bahtia eli hieman yli euron. Sanoimme taksille että MBK shopping center ja hän hymyili. Ihmettelimme hieman. Taksi kävi kääntymässä vähän matkan päässä takaisin päin toiselle kaistalla ja huomasimmekin että MBK oli kadun toisella puolella vastapäätä Siamia. :) Noh, sattuuhan sitä. MBK:ssa ei ollut oikein mitään ostettavaa, se oli enemmänkin taas halpa krääsä ostari.
vuoronumerot taksijonossa
Suuntasimme seuraavaksi takaisin hotellille ja haukkaamaan jotain syötävää. Taksikyytimme lentokentälle lähtee klo 18, joten pari tuntia oli odotteluaikaa. Tarkoitukseni oli käydä Bangkokissa Wat Phra Kaew temppelialueella, mutta aika loppui kyllä kesken. Bangkokissa olisi pitänyt olla muutama yö, että olisi ehtinyt käydä hieman nähtävyyksiäkin käydä katselemassa.
Klo 18 aikoihin lähdimme minibussilla kohti lentokenttää. Näimme vielä matkalla hieman Bangkokin vilinää. Kentällä olimme noin klo 19 aikoihin, joten olimme ainakin ajoissa. Lentomme lähti klo 00.25. Lähtöselvitys avattiin neljä tuntia aikaisemmin. Kenttä on kyllä uskomattoman iso, mutta toimiva. Kaikki on tehty tosi selkeäksi. Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujui nopeasti. Kansainvälinen puoli on pitkien käytävien verkosto, joka on täynnä putiikkeja. Olisi hieman Helsinki-Vantaallakin opittavaa, että saisi asioita selkeämmiksi.
Bangkokin kansainvälistä lentokenttää, pieni siivu siitä.
kansainväliseltä puolelta
siellähän se lentommekin jo näkyy
ja käytävät jatkuu ja jatkuu
Ja niin se alkoi kotimatka, edessä about 11 tuntia istumista. Huoh! Lento tosin meni yllättävänkin nopeasti. Nukuttua ei nyt suuremmin saanut koneessa, vain maksimissaan tunnin pätkiä siellä täällä. Lisäksi piti koittaa pysyä hereillä seuraava perjantai päivä, ettei menisi rytmi ihan sekaisin. Helsinki-Vantaalla jouduimme odottelemaan koneessa hetken, sillä matkustajasillan kanssa oli hieman ongelmia. Lopulta kuitenkin taas raikkaassa Suomen pakkasissa, pikkaisen tuppasi paleltamaan. Aamun maisemat olikin hieman eri luokkaa kuin mihin oli tottunut kolmen viikon aikana. Ja edessä vielä kolmisen tuntia autossa istumista... Kotiin oli kyllä myös kiva tulla, koska Luna odotteli täällä hyvin innokkaana vastassa. Ikävä oli kyllä itselläkin jo kova. Väsymys meinasi iskeä väkisin koko perjantain, ja mm. kahvia kului jonkin verran. Sinnittelimme kuitenkin lähemmäs puolta yötä. Yö tuli nukuttua hyvin sikeästi.
hrrrh... Autonkin ikkunat tuppasi jäätymään. Saako lähtee takas lämpöseen?!
Reissu oli kyllä mahtava kokonaisuudessaan! Kauemminkin siellä olisi toki viihtynyt, mutta onhan se välillä palattava arkeenkin niin maistuu seuraava reissu taas paremmalta. Seuraavaksi pidemmäksi matkakohteeksi voisikin sitten ottaa joko Malesian tai Filippiinit. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä Bulgariassa, Sunny Beachilla löhölomalla vielä yhden kerran. Mutta nyt takaisin arjen pariin...huoh!
Niin se starttas viimeinen päivä Hua Hinissa. Tämäkin päivä päätettiin pyhittää rannalle, otetaan auringosta viimeisetkin ilot irti. Tilattiin taksi noutamaan klo 11. Ari ja Heli päättivät jäädä altaalle ottamaan aurinkoa, mutta minä, Mikko ja Sami suuntasimme Hua Hin Beachille, joka on siis aivan keskustan edustalla. Aurinkotuoleja ei oikein löytynyt, kun ei tiennyt mitkä oli varattu hotelleille ja mitkä ei. Levitimme siis pyyhkeet hiekalle. Päivästä tulikin yllättävän kuuma. Tuntuu että täällä on päivä päivältä lämpimämpää, helleaalto kaiketi siis vasta tulossa.
Hua Hin Beach
Rannan siivoojat ja maskotti
Paikalliset ovat aika ahneita keräämään pulloja (onhan toki osa suomalaisistakin ;) ). Täällä ei pulloissa ole panttia ollenkaan, vaan he saavat 5 senttiä kilolta, ja nyt siis puhutaan euroista, kiloonkin saa eräänkin muovipullon kerätä. Keskustan alue on siistiä muutenkin, mutta kun siirtyy syrjemmälle, on tien reunustat ja ojat täynnä roskia. Keskustan viemärit haisee välillä aika kuvottavalle, kuten yleensä etelän maissa. Siinä mielessä Suomi on kyllä kiva maa kun ilma tuoksuu puhtaalle ja raikkaalle.
Rannalla makoilun jälkeen lähdettiin syömään keskustaan. Tarkoitus oli mennä pikkuravintolaan Moon Smileyyn, mutta se olikin täynnä ja joku vanha mies oksensi siinä edessä, niin päätettiin fiksuna mennä syömään viereiseen paikkaan, jossa olimme syöneet jo toissapäivänä. Tällä kertaa onnistuin saamaan reissun tulisimman annoksen, poltteli kurkussa asti. Kanaa ja punaista currya kookosmaidossa - tulista oli, mutta hyvää!
Vatsa täynnä oli hyvä lähteä vähän kuvailemaan satamaan ja Wat Ampharamia, eli Hua Hinin temppeli (wat = temppeli). Kovin kummoinen temppeli ei ollut, mutta odotukset ovatkin kovemmat Bangkokin suuresta temppelialueesta. Satamassa oli taas yksi armeijan alus, ja merelläkin seilasi pari alusta, kuningas lienee siis vielä kaupungissa.
Kalastajaveneitä
Wat Ampharam
Illalla olikin edessä pakkaamista. Blääh, ei yhtään kivaa. Huomenna auto starttaa kohti Bangkokia klo 10, ja matkalla pysähdymme piipahtamaan Petchaburin luonnontemppeleihin. Bangkokissa joutuu ehkä hieman shoppailemaan, ostoskeskuksista sanottiin netissä että ne muistuttaa enemmän Tähtien sotaa kuin Sokosta. Kertoo ehkä jotain niiden koko luokastakin. Katsotaan löytyykö Bangkokin hotellista langatonta verkkoa, vai jääkö loppupäivien blogipostaukset Suomen päähän.
Nyt kun on kaikki retket jo tehty, päätettiin viettää loput kaksi päivää Hua Hinissa beachilla. Keskiviikkona aamusta kun lähetään jo Bangkokiin ja torstai iltana kohti lentokenttää. Hieman ahdistaa kun kävi katsomassa Suomen säätietoja, perjantaina -12!!! Hrrrr! Melkoinen pudotus +33:sta :(
Tänään siis otettiin suunnaksi Monkey Beach, jossa kävimme aiemminkin Apinavuoren reissulla. Rannalla oli tänään vaan vesi paljon alempana kuin viimeksi, olisiko laskuvesi sit ollut tai jotain. Noh eipä väliä, aurinkoa piisasi moneksi tunniksi! Tosin tuntuu jo ettei enää rusketu enempää, kai se jossain vaiheessa raja tulee vastaan. Rannalla riitti taas kaupustelijoita yllin kyllin. Onneksi he eivät tuputa liikaa, kun ei kiinnitä liikaa huomiota.
Monkey Beach. Taustalla Apinavuori
Kävin kävelemässä rantaa pitkin toisessa päässä, kun ei jaksanut maata koko aikaa. Rannalla vilisti pienen pieniä rapuja hirveät määrät ja edempänä määrä vain lisääntyi. Ranta oli aivan täynnä pienen pieniä reikiä, joihin ravut piiloutuivat. Näitä veijareita oli ihan hauska seurata. Kun kävelin kohti rapulaumaa, kaikki alkoivat vipeltää suunnatonta vauhtia kohti lähintä koloa. "Paniikki Paniikki! Missä mun kolo?! Prkl! Se oli jo varattu!" Jos koloa ei löytynyt, kaivautuivat ne äkkiä vain maan sisään. Yritin videokuvaakin näistä saada, mutta aika hankalaa oli, kun oli niin kirkasta ja ravut vikkeliä. Ravut ovat siis tosi pieniä, peukalon pään kokoisia, mutta niitä oli koko rannalla tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia.
Rapu menossa koloonsa.
Olipa rantaan ajautunut parit mustekalatkin, vai kalmariko tuo nyt sit on.
rantautunut mustekala
Jotain kotiloitakin aaltojen mukana rantautui.
Rannan vieressä oli myös golf-rata, jossa Arikin taisi käydä pelaamassa.
Söimme rannan ravintolassa jotain pientä purtavaa, ja illalla sitten vaikka kuppinuudelia. Kuppinuudeleita täällä on mennyt aika lailla välipalaksi päivisin.
Rannalta lähdettyämme huomasimme yhdessä ravintolassa oikean sydänten sulattajan! Suloisen pienen apinan, joka oli kyllä melkoinen adhd-tapaus. Paikalla se ei kyllä pysynyt hetkeäkään, hyppi puussa, pöydillä, katossa, retuutti välillä kissaa, painiskeli koiran pennun kanssa ja välillä hyppäsi ihmisten syliin. Olisi tehnyt mieli napata apina matkalaukkuun Lunalle kaveriksi.
ehkä maailman suloisin apina, vai mitä?
Välillä kissa sai osansa energiapakkauksesta
Välillä taas painittiin koiran pennun kanssa
Loppuilta menikin rennosti talolla ollessa. Huomenna onkin sitten viimeinen kokonainen päivä Hua Hinissa. Niin se tämäkin loma vaan alkaa pikku hiljaa päättymään, onneksi on kuitenkin vielä pari päivää Bangkokissa.
